Blurring the waters

Viime aikojen ympäristökeskustelua on mielestäni leimannut puolin ja toisin syyttely ympäristöasioiden taustalla olevista faktoista ja asioiden todellisista ympäristövaikutuksista. Erityisesti tämä on näkynyt ilmastokeskustelun yhteydessä, mutta myös esim. viime aikojen hehkulamppukeskustelussa oli samoja piirteitä.

Käytännössä kuvio menee niin, että joku väittää ensin jotain ja todistaa asiansa jollakin tieteellisellä tutkimuksella. Seuraavaksi asiasta eri mieltä oleva väittää jotain muuta ja jälleen todistaa asiansa jollakin toisella tieteellisellä tutkimuksella. Tämän jälkeen sota onkin avoin ja yleensä jossakin vaiheessa toisen (tai molempien) puolen tieteellinen lähde väitetään huijaukseksi.

Kyseinen väittely on varmasti hyödyllistä, kun sitä tekevät oikeasti asiaan perehtyneet asiantuntijat. Internetin aikakaudella tätä väittelyä käydään kuitenkin tavallisten pulliaisten välillä, joilloin väittelystä ei juuri ole iloa kenellekään. Itse asiassa käytävä väittely vain aiheuttaa haittaa sotkemalla yleisölle välitettävää informaatiota. Ja kun tuo yleisölle tarkoitettu informaatio sotkeentuu, niin lopputulos on se että yleisö ei luota kumpaankaan osapuoleen. Ympäristöasioissa tämä johtaa siihen, että muutosta ei tule edes niihin asioihin, jotka oikeasti tarvitsisivat muutosta - luotto puuttuu.

Toki tämä asioiden hämmennys ei ole vain tavallisten pulliaisten aikaansaamaa. Itse asiassa sen lähde on ammattimaisesti asioita lobbaavissa ihmisissä. Heillä on omat intressinsä, miksi jokin asia pitäisi olla niin kuin he asiasta kertovat ja he ovat äänekkäitä. Tavallisten pulliaiset tavallaan toimivat näiden lobbareiden äänitorvina toistaessaan asioita keskustelupalstoilla jne.

Katselin kauan aikaa sitten dokumentin Yhdysvaltojen sisäpolitiikasta. Mitään muuta tuosta dokkarista ei jäänyt mieleen paitsi termi "blurring the waters". Tätä termiä käytettiin kuvaamaan tekniikkaa, jossa syytämällä julkisuuteen keksittyjä/liioiteltuja vastatodisteita ihan mistä tahansa asiasta, saatiin selväkin asia vaikuttamaan epäselvältä. Tavallaan siis sotketaan vesi, että pohjaa ei voi nähdä kunnolla.

"Blurring the waters" -termi kuvaa mielestäni hyvin nykyiselläänkin käytävää ympäristökeskustelua. Totuus on tuolla jossakin, mutta jää kaiken liiallisen spekuloinnin alle piiloon. Ja valitettavasti tavallisella ihmisellä ei edelleenkään ole aikaa tai mahdollisuutta tarkistaa jokaisen julkisuuden väitteen taustoja.

Voihan muuntaja

Asensin sattuneesta syystä viime kesänä erään tunnetun merkin perus-digiboksin. Sinänsä asiassa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta jonkin verran tuli kuitenkin vilkuiltua laitteen manuaalia. Viimeiseltä sivulta löytynyt teknisten ominaisuuksien luettelo sai vähän kiroamaan. Laitteen energian kulutukseksi ilmoitettiin 12 wattia käytössä ja 8 wattia lepotilassa. Huh huh, boksi kuluttaa siis energiansäästölampun verran energiaa, vaikka sillä ei tee mitään - yhteensä 70 kWh vuodessa. Parasta asiassa on tietty se, että jos laitteen lepotilan haluaa sammuttaa, niin pitää repiä johto seinästä irti. Mitään kaiken sammuttavaa virtakytkintä laitteessa ei ole.

Noo, näppärä ekomies tietenkin osti kytkimellä varustetun jatkojohdon, jolla virrat saa pois boksista kokonaan silloin kun telkkua ei tuu katsottua. Samalla sammuvat muutkin telkun yhteydessä olevat laitteet.

Yleisellä tasolla ongelma on kuitenkin järjetön. Luulisi, että laitteet voitaisiin suunnitella siten, että ylimääräistä energiasyöppöä ei muodostuisi. Mutta kun ei niin ei. Kapitalisti on laskenut, että kunnollisten muuntajien tekeminen ja/tai kaiken sammuttavan kytkimen lisääminen olisi liian kallista. Eihän kapitalisti ylimääräisestä energiankulutuksesta joudu mitään maksamaan.

Ongelmahan ei tietenkään rajoitu vain digibokseihin. Samanlaisia muuntajia löytyy vähän jokaisesta kodin laitteesta ja monessa laitteessa on myös jonkinlainen lepotila, josta ei millään pääse eroon. Ja sähköä kuluu hukkaan aivan turhaan.

Tässä kohtaa olisi EU:lla tai Suomen valtiolla paikka loistaa. Lailla voitaisiin helposti kieltää energiatehottomat lepotilat – jos vain huvittaisi.

Ekologista asumista

Jokainen pieni ekoihminen haaveilee ekologisesta asumisesta ja elämisestä – ainakin mä teen niin. Esteeksi muodostuu kuitenkin helposti se, että valtavirran asuntoja ei ole suunniteltu erityisen ekologista elämää varten. Moni jättääkin asian pelkäksi haaveiluksi.

Kangasalan Yhteiskylän asukkaat eivät ole jättäneet asiaa haaveeksi, vaan ovat rakentaneet oman unelmansa ekologisesta asumisesta. Kylässä on 9 kappaletta ekologisesti rakennettua taloa. Kylän lämpöenergia tuotetaan omassa lämpövoimalassa ja jätevedet käsitellään itse. Kylän pellolla on tilaa viljellä hyötykasveja ja yhteisiä töitä tehdään talkoilla.

Kun hetken miettii kylän järjestelyitä, niin huomaa että noinhan niiden asioiden oikeasti pitäisi mennä meidän kaikkien elämässä ja asumisessa.

Kompostointia vai mädätystä

Taajamissa taloyhtiöiden on ollut jo jonkin aikaa pakko hankkia biojätteen keräysastia, jos taloyhtiö on ollut tiettyä isompi. Käytännössä pienimpiä taloyhtiöitä ja omakotitaloja lukuun ottamatta kaikilla kaupungeissa asuvilla on mahdollisuus lajitella biojäte erilleen sekajätteestä siten, että se päätyy keskitettyyn biojätekeräykseen.

Biojätteen lajittelu on jotain, mitä osa ihmisistä tekee ja osa ei. Yleinen mielikuva itsellä on, että nuoret lajittelee biojätettä paremmin kuin vanhat ihmiset. Sinänsähän lajittelu ei ole vaikeaa. Täytyy vain olla erillinen astia ja sinne kompostoituvia pusseja tms. Sitten sitä vain täytyy tyhjentää riittävän usein sinne taloyhtiön laatikkoon.

Mutta mitä tapahtuukaan sille biojätteelle sen keräämisen jälkeen. Yleisin tapa käsitellä biojäte on kompostointi. Tätä harrastetaan ainakin Espoossa Ämmänsuolla ja esim. Tampereella. Tämä myös taitaa olla se valtavirran käsitys siitä, miten biojäte pitäisi käsitellä.

Kompostoinnille on myös vaihtoehto – biojätteen mädätys. Mädättämällä biojätettä syntyy metaania , joka sinänsä on voimakas kasviohuonekaasu, mutta joka iloksemme myös palaa. Metaania voikin käyttää esim. sähkön ja lämmön yhteistuotannossa tai vaikka kaasuautojen polttoaineena. Biojätteessä onkin vielä paljon energiaa jäljellä, jota voidaan mädätyksen avulla vapauttaa metaaniksi. Jos sama jäte vain kompostoidaan, niin tämä jäljelle jäänyt energia tavallaan hukataan.

Mädätyksestä on sekin hyöty, että prosessin lämpötila on korkeampi kuin kompostoinnissa ja monet jätteessä olevat bakteerit kuolevat prosessin aikana. Tämä mahdollistaa paremmin esim. lannan ja viemäriveden käsittelyn turvallisesti. Lisäksi lopputulos on bakteerien kannalta puhtaampaan ja sitä on siten helpompi ja nopeampi käyttää esim. lannoitteena. Nythän kompostia varastoidaan vuosia aumoissa, jotta lopputulos olisi mahdollisimman loppuun kompostoitunutta ja bakteeritoiminta vähentyisi.

Mädätys ei ole Suomessa kovin yleistä, mutta yleistymään päin. Joillakin karjatiloilla on mädätyslaitteistoja ts. biokaasureaktoreita ja luin juuri uutisen, että Varkauteen oltaisiin rakentamassa biokaasulaitosta. Näille tapauksille yhteistä on se, että laitosten koko on aika iso. Kuitenkin pienemmälläkin laitoskoolla pärjäisi. Kiinassa on jo 1970-luvulta lähtien kannustettu kotitalouksia biojätteen mädätykseen ja syntyneen biokaasun käyttöön energiana. Törmäsinkin netissä seuraavaan sivuun.

Käytännössä Kiinassa maaseudun biojätettä mädättävät kotitaloudet saavat suuren osan energiastaan biokaasusta. Tämä on lähes ilmaista energiaa heille. Lisäksi puuvarat säästyvät, kun puuta ei tarvita niin paljon polttopuuksi ja terveysolot paranevat kun jäte yleensä käsitellään – mitään kunnollisia viemärijärjestelmiä Kiinassahan ei joka paikassa ole. Artikkelin mukaan biokaasureaktorin rakennuskustannukset ovat Kiinassa noin 80 dollaria (vuoden 2001 lukema). Vaikka tietenkin tuo on iso raha kiinalaiselle maanviljelijälle, niin halpaa tuo on silti. Harmi, että artikkeliin ei oltu laskettu sijoituksen takaisinmaksuaikaa, mutta veikkaa että se ei ole turhan pitkä.

Kunpa Suomessakin mädätystä ja siitä syntyvää biokaasua alettaisiin käyttää enemmän. Ehkä Suomessa lähdetään liikenteeseen suurista laitoksista, mutta mikä estäisi tulevaisuudessa myös kotitalouskohtaisen vessa- ja keittiöbiojätteen mädätyksen erityisesti omakotitaloissa. Sitä voisikin sitten tankata syntyvän kaasun vaikkapa auton tankkiin tai käyttää lämmitykseen. Tai vaikka myydä eteenpäin muille tarvitseville ja tienata rahaa jätteestä.

Lisäinfoa löytyy esim. Motivan sivuilta.

Tervehdys maailma!

Tämä on blogi ympäristöasioista ja löyhästi siihen liittyvistä asioista. En halua rajata aihepiiriä kovin tarkasti siksi, että haluan välillä kertoa aiheen ohikin menevistä asioista.

Tämän blogin syntyajatus lähti siitä, että halusin paikan jossa kertoa omista ympäristöasioihin liittyvistä ajatuksistani. Pidän itseäni ympäristömyönteisenä, mutta en ole ns. ympäristöhippi. Syön lihaa, ajan omalla autolla (jonkin verran), matkustan jne. Yritän kuitenkin ottaa elämässäni huomioon ympäristön ja väitän eläväni huomattavasti ympäristöystävällisemmin kuin keskiverto suomalainen. Kulutan mielestäni aika vähän, kotoani ei löydy läjää sähkövempeleitä eikä Ikeassa käydessä tartu haaviin kolmea vaasia ja kahta koristetyynyä, joita en oikeasti tarvitse.

Yksi ajatus blogin syntymisen osalta oli raivo, joka syntyy aina kun lukee esimerkiksi Helsingin Sanomien ympäristöuutisten kommentteja. Yleensä 80% kommenteista on ympäristövastaisia ja esimerkiksi kertovat että suomalaisten ei kannata tehdä mitään ympäristöasioiden eteen, kun kiinalaisia on niin paljon ja nekään ei tee mitään. Tai kuinka hehkulamppu on hyvä väline lämmittää kotia.

Kummallisia kommentteja, jotka kuitenkin toistuvat keskustelupalstoilla uudestaan ja uudestaan. Eivätkö ihmiset oikeasti tiedä mitään ympäristöasioista? Eikö ympäristöasiat vain kiinnosta, kun ne voisivat aiheuttaa huolestumista ja/tai oman toiminnan muuttamista? Jokseenkin ajatellaan myös, että itse ei tarvitse tehdä mitään, valtio tai joku muu kyllä hoitaa homman – tai ainakin heidän pitäisi hoitaa homma. Ja sitten se kummallinen ajatus, että yhden ihmisen tekemiset eivät vaikuta, kun muut kuitenkin jatkavat samaan rataan.

Yksi tämän blogin kantavista tarkoituksista onkin olla itselleni jonkinlainen vastapaino tuolle ympäristöasioiden jälkeenjääneisyydelle ja jääräpäisyydelle. Painotan nimenomaa sitä, että vastapaino koskee vain itseäni, muut muodostakoot omat mielipiteensä. Voihan olla, että minun mielipiteeni on suurimman luokan jääräpäisyyttä jollekin toiselle. Tarkoitus ei ole olla nuiva ympäristöasioissa eri mieltä olevia kohtaan, vaan iloisesti kertoa niistä asioista, jotka omasta mielestä on tärkeitä.

Blogin toinen tarkoitus on olla kanava välittää ympäristöasioihin liittyviä uutisia ja ideoita. Ehkä joku jopa innostuu näistä ajatuksista ja oppii jotain. Toivottavasti myös muuttaa tapojaan ympäristön kannalta edullisempaan suuntaan.

Bloggaaminen alkakoon!