Kompostointia vai mädätystä

Taajamissa taloyhtiöiden on ollut jo jonkin aikaa pakko hankkia biojätteen keräysastia, jos taloyhtiö on ollut tiettyä isompi. Käytännössä pienimpiä taloyhtiöitä ja omakotitaloja lukuun ottamatta kaikilla kaupungeissa asuvilla on mahdollisuus lajitella biojäte erilleen sekajätteestä siten, että se päätyy keskitettyyn biojätekeräykseen.

Biojätteen lajittelu on jotain, mitä osa ihmisistä tekee ja osa ei. Yleinen mielikuva itsellä on, että nuoret lajittelee biojätettä paremmin kuin vanhat ihmiset. Sinänsähän lajittelu ei ole vaikeaa. Täytyy vain olla erillinen astia ja sinne kompostoituvia pusseja tms. Sitten sitä vain täytyy tyhjentää riittävän usein sinne taloyhtiön laatikkoon.

Mutta mitä tapahtuukaan sille biojätteelle sen keräämisen jälkeen. Yleisin tapa käsitellä biojäte on kompostointi. Tätä harrastetaan ainakin Espoossa Ämmänsuolla ja esim. Tampereella. Tämä myös taitaa olla se valtavirran käsitys siitä, miten biojäte pitäisi käsitellä.

Kompostoinnille on myös vaihtoehto – biojätteen mädätys. Mädättämällä biojätettä syntyy metaania , joka sinänsä on voimakas kasviohuonekaasu, mutta joka iloksemme myös palaa. Metaania voikin käyttää esim. sähkön ja lämmön yhteistuotannossa tai vaikka kaasuautojen polttoaineena. Biojätteessä onkin vielä paljon energiaa jäljellä, jota voidaan mädätyksen avulla vapauttaa metaaniksi. Jos sama jäte vain kompostoidaan, niin tämä jäljelle jäänyt energia tavallaan hukataan.

Mädätyksestä on sekin hyöty, että prosessin lämpötila on korkeampi kuin kompostoinnissa ja monet jätteessä olevat bakteerit kuolevat prosessin aikana. Tämä mahdollistaa paremmin esim. lannan ja viemäriveden käsittelyn turvallisesti. Lisäksi lopputulos on bakteerien kannalta puhtaampaan ja sitä on siten helpompi ja nopeampi käyttää esim. lannoitteena. Nythän kompostia varastoidaan vuosia aumoissa, jotta lopputulos olisi mahdollisimman loppuun kompostoitunutta ja bakteeritoiminta vähentyisi.

Mädätys ei ole Suomessa kovin yleistä, mutta yleistymään päin. Joillakin karjatiloilla on mädätyslaitteistoja ts. biokaasureaktoreita ja luin juuri uutisen, että Varkauteen oltaisiin rakentamassa biokaasulaitosta. Näille tapauksille yhteistä on se, että laitosten koko on aika iso. Kuitenkin pienemmälläkin laitoskoolla pärjäisi. Kiinassa on jo 1970-luvulta lähtien kannustettu kotitalouksia biojätteen mädätykseen ja syntyneen biokaasun käyttöön energiana. Törmäsinkin netissä seuraavaan sivuun.

Käytännössä Kiinassa maaseudun biojätettä mädättävät kotitaloudet saavat suuren osan energiastaan biokaasusta. Tämä on lähes ilmaista energiaa heille. Lisäksi puuvarat säästyvät, kun puuta ei tarvita niin paljon polttopuuksi ja terveysolot paranevat kun jäte yleensä käsitellään – mitään kunnollisia viemärijärjestelmiä Kiinassahan ei joka paikassa ole. Artikkelin mukaan biokaasureaktorin rakennuskustannukset ovat Kiinassa noin 80 dollaria (vuoden 2001 lukema). Vaikka tietenkin tuo on iso raha kiinalaiselle maanviljelijälle, niin halpaa tuo on silti. Harmi, että artikkeliin ei oltu laskettu sijoituksen takaisinmaksuaikaa, mutta veikkaa että se ei ole turhan pitkä.

Kunpa Suomessakin mädätystä ja siitä syntyvää biokaasua alettaisiin käyttää enemmän. Ehkä Suomessa lähdetään liikenteeseen suurista laitoksista, mutta mikä estäisi tulevaisuudessa myös kotitalouskohtaisen vessa- ja keittiöbiojätteen mädätyksen erityisesti omakotitaloissa. Sitä voisikin sitten tankata syntyvän kaasun vaikkapa auton tankkiin tai käyttää lämmitykseen. Tai vaikka myydä eteenpäin muille tarvitseville ja tienata rahaa jätteestä.

Lisäinfoa löytyy esim. Motivan sivuilta.